Kohtalotoverit kylässä Porvoossa
27.9.2006
Syysretkellään Tyrvään Pyhän Olavin talkoolaiset
kävivät tutustumassa Porvoon tuomiokirkon korjaushankkeeseen.
Kirkonrakentajat halusivat kannustaa kohtalotovereita isossa urakassa.
Vammalasta lähdettäessä Lauhamon bussiin pakattiin
pari laatikollista vanhallakirkolla aikanaan tarvittuja suojakypäriä.
Turvavarusteille oli perillä käyttöä, sillä
tyrvääläisten ryhmä oli toukokuisen tuhopolton
jälkeen ensimmäinen, joka on päästetty tuomiokirkkoon
sisälle asti.
- Te olette meille aivan spesiaaleja vieraita! Te rohkaisette ja
tuotte toivoa, iloitsi pastori Aino Mäki-Punto Porvoon suomalaisesta
seurakunnasta.
- Tunnemme valtavaa sympatiaa porvoolaisia kohtaan - aavistamme,
miltä teistä tuntuu. Jos meidän tiedoistamme ja kokemuksistamme
on jotakin hyötyä, mielellämme apua annamme, lupasi
Vammalan kirkkoherra Osmo Ojansivu.
Kosteus nyt ongelmana
Työnjohtaja Arto Väisänen esitteli tyhjennettyä
kirkkosalia harvinaisen kiinnostuneille vieraille. Kaikki penkit
on siirretty muualle suojaan ja tieltä pois. Savun haju ei
juuri enää tunnu nenässä.
Jo pari kuukautta konservaattori on yhdessä seurakunnan oman
väen kanssa käynyt läpi kaikkia pintoja. Tätä
työtä on yhä edessä arvaamattoman paljon.
Lattialla risteilee lämpöpattereita, joilla yritetään
lempeästi kuivattaa tilaa sammutusvesien jäljiltä.
Katossa, seinissä ja pilarien yläosissa silmä havaitsee
ikäviä ruskeita laikkuja ja juovia.
- Tällä hetkellä juuri kosteus on ongelmamme. Kuivuminen
on äärettömän hidasta. Toistaiseksi ei silti
ole käytetty tehokkaita lisälämmittimiä, jotka
nopeuttaisivat prosessia.
Tulipalossa kattokruunut tulivat alas, kun kannattimet kuumuudessa
pettivät. Pikimustat isot nokitähdet kupoleissa kertovat
karua kieltään.
- Aiotteko te peittää ja puhdistaa täällä
kaiken entiselleen? Vai jätättekö näkyviin jotakin,
joka kymmenien vuosien päästäkin muistuttaisi tuhopoltosta,
kyseli uuttera talkoomies Eero Niinikoski, ja viittasi Pyhän
Olavin asehuoneen seinää koristavaan mustanpuhuvaan, palaneeseen
oveen.
Väisänen ei oitis tyrmännyt ideaa, mutta muistutti
myös, kuinka tarkka Museovirasto on kaikissa yksityiskohdissa.
Moni kiipesi ylös asti
Kun kiinteistöpäällikkö Boris Björkendahl
kysyi, haluaako joku käydä ylhäällä katsomassa,
vapaaehtoisia ilmaantui heti. Kangasniemen Esko, Niukkasen Veikko,
Kylvénin Veikko, Sillanpään Pentti, Vuorenojan
Upi, Kauppisen Jyri ja Jokiniemen Vento etunenässä lähtivät
kapuamaan rappuja.
Kun miehet pääsivät korkeilta telineiltä tutkimaan
vaurioita ja tilannetta, he eivät olisi malttaneet millään
lähteä pois. Niin paljon kaikenlaista kiinnostavaa katonrajassa
tietysti näkyi.
- Aika tutunoloisia olivat näkymät paljaine päätyseinineen.
Ylhäältä päin katsottuna kupolien määrä
hiukan yllätti, myönsi Kangasniemi.
- Täällä ei ole palon aikana ollut yhtä kuuma
kuin Pyhällä Olavilla. Sen näkee tiilistä, jotka
ovat paremmin säilyneet, Niukkanen mietti.
Äetsän teräsvaari Aarne Järä, 95, tyytyi
tällä kertaa tarkastelemaan paikkoja sammakkoperspektiivistä.
Miltäs kirkossa sisällä näytti?
- Vähän ankeetahan siä oli, mutta ei mittään
hättää. Kyllä kirkko kuntoon saaraan, kuului
Järän jämerä asiantuntijalausunto.
Monet pitivät Porvoon tuomiokirkkoa omaa Pyhää Olavia
isompana. - Mutta ei tämä sittenkään ole niin
suuri kuin uutiskuvien perusteella on luullut, kuului kommentti
useasta suusta.
Katto on joka tapauksessa selvästi isompi ja jyrkempi kuin
koti-Tyrväällä. Kun Vammalassa veistettiin 36 000
paanua, Porvoossa niitä tarvitaan noin 60 000.
Kunnianhimoinen aikataulu
Porvoolaisten tavoitteena on saada kirkkonsa kuntoon 2009 mennessä,
jolloin vietetään Porvoon valtiopäivien 200-vuotisjuhlia.
Björkendahlin mukaan katon olisi tarkoitus olla pään
päällä ensi syksynä.
Kokeneitten talkoolaisten mielestä tavoite on kova.
- Toki työ voi onnistua aikataulussa, jos vain saavat tarpeeksi
ison urakoitsijan, jolla on tekijöitä ja jonkun joka valvoo
kunnolla, arveli Esko Kangasniemi.
Kiinteistöpäällikkö Boris Björkendahlin
toiveen vauhdikkaasta etenemistä ymmärtää, kun
"taksamittari" raksuttaa koko ajan iloisesti. Pelkästään
kirkon ympärillä olevien massiivisten rakennustelineitten
päivävuokra on yli 730 euroa.
Kirkon korjauksen kokonaiskustannukset eivät vielä ole
tiedossa. Summan on arvioitu liikkuvan 4-10 miljoonan euron välillä.
- Paanumateriaaliksi rakennustoimikunta on nyt valinnut männyn.
Katon sisäpuolisten rakenteiden toteutuksesta neuvotellaan
parhaillaan. Vielä ei tiedetä, mistä saamme puutavaran.
Pian asioita pitäisi ratkaista, koska myös puun kuivuminen
vie aikansa, Väisänen selitti.
Hän kehui ääneen tyrvääläisten saavutusta.
- Vastaavat talkoot eivät kyllä joka puolella Suomea
onnistuisi. Vaikka me emme tee yhtä paljon vapaaehtoisvoimin,
Vammalan esimerkki kyllä kannustaa meitä henkisesti. Se
vie eteenpäin kun tiedämme, että jossain on vastaavassa
urakassa onnistuttu.
Suklaapusuja tuliaiseksi
Tuomiokirkosta retkeläiset siirtyivät Porvoon ruotsalaisen
seurakunnan seurakuntakotiin herkulliselle lohisopalle.
Sen jälkeen rovasti Aino Mäki-Punto lähti joukon
mukana kaupunkikierrokselle oppaaksi ja ajelutti ryhmää
niin vanhassa, uudemmassa kuin keisarivallan Porvoossa. Näkemiin
lausuttiin Brunbergin tehtaanmyymälän edessä. Retkeläiset
poikkesivat ostoksille, ja maankuulua lakritsaa, marmeladia ja suklaapusuja
lähti kasseissa Vammalaan.
Paluumatkalla pysähdyttiin kahville Ilolan tilalle, ja Hauholla
käväistään myös pienessä, idyllisessä
Metsäkansan kirkossa, jonka vuorineuvos Emil Aaltonen on lahjoittanut
kotikylälleen.
Pirjo Silveri, teksti ja kuvat
- Takaisin.
|