Kohtalotoverit kylässä Porvoossa

27.9.2006
Syysretkellään Tyrvään Pyhän Olavin talkoolaiset kävivät tutustumassa Porvoon tuomiokirkon korjaushankkeeseen. Kirkonrakentajat halusivat kannustaa kohtalotovereita isossa urakassa.

Vammalasta lähdettäessä Lauhamon bussiin pakattiin pari laatikollista vanhallakirkolla aikanaan tarvittuja suojakypäriä. Turvavarusteille oli perillä käyttöä, sillä tyrvääläisten ryhmä oli toukokuisen tuhopolton jälkeen ensimmäinen, joka on päästetty tuomiokirkkoon sisälle asti.

- Te olette meille aivan spesiaaleja vieraita! Te rohkaisette ja tuotte toivoa, iloitsi pastori Aino Mäki-Punto Porvoon suomalaisesta seurakunnasta.

- Tunnemme valtavaa sympatiaa porvoolaisia kohtaan - aavistamme, miltä teistä tuntuu. Jos meidän tiedoistamme ja kokemuksistamme on jotakin hyötyä, mielellämme apua annamme, lupasi Vammalan kirkkoherra Osmo Ojansivu.

Kosteus nyt ongelmana

Työnjohtaja Arto Väisänen esitteli tyhjennettyä kirkkosalia harvinaisen kiinnostuneille vieraille. Kaikki penkit on siirretty muualle suojaan ja tieltä pois. Savun haju ei juuri enää tunnu nenässä.

Jo pari kuukautta konservaattori on yhdessä seurakunnan oman väen kanssa käynyt läpi kaikkia pintoja. Tätä työtä on yhä edessä arvaamattoman paljon.

Lattialla risteilee lämpöpattereita, joilla yritetään lempeästi kuivattaa tilaa sammutusvesien jäljiltä. Katossa, seinissä ja pilarien yläosissa silmä havaitsee ikäviä ruskeita laikkuja ja juovia.

- Tällä hetkellä juuri kosteus on ongelmamme. Kuivuminen on äärettömän hidasta. Toistaiseksi ei silti ole käytetty tehokkaita lisälämmittimiä, jotka nopeuttaisivat prosessia.

Tulipalossa kattokruunut tulivat alas, kun kannattimet kuumuudessa pettivät. Pikimustat isot nokitähdet kupoleissa kertovat karua kieltään.

- Aiotteko te peittää ja puhdistaa täällä kaiken entiselleen? Vai jätättekö näkyviin jotakin, joka kymmenien vuosien päästäkin muistuttaisi tuhopoltosta, kyseli uuttera talkoomies Eero Niinikoski, ja viittasi Pyhän Olavin asehuoneen seinää koristavaan mustanpuhuvaan, palaneeseen oveen.

Väisänen ei oitis tyrmännyt ideaa, mutta muistutti myös, kuinka tarkka Museovirasto on kaikissa yksityiskohdissa.

Moni kiipesi ylös asti

Kun kiinteistöpäällikkö Boris Björkendahl kysyi, haluaako joku käydä ylhäällä katsomassa, vapaaehtoisia ilmaantui heti. Kangasniemen Esko, Niukkasen Veikko, Kylvénin Veikko, Sillanpään Pentti, Vuorenojan Upi, Kauppisen Jyri ja Jokiniemen Vento etunenässä lähtivät kapuamaan rappuja.

Kun miehet pääsivät korkeilta telineiltä tutkimaan vaurioita ja tilannetta, he eivät olisi malttaneet millään lähteä pois. Niin paljon kaikenlaista kiinnostavaa katonrajassa tietysti näkyi.

- Aika tutunoloisia olivat näkymät paljaine päätyseinineen. Ylhäältä päin katsottuna kupolien määrä hiukan yllätti, myönsi Kangasniemi.

- Täällä ei ole palon aikana ollut yhtä kuuma kuin Pyhällä Olavilla. Sen näkee tiilistä, jotka ovat paremmin säilyneet, Niukkanen mietti.

Äetsän teräsvaari Aarne Järä, 95, tyytyi tällä kertaa tarkastelemaan paikkoja sammakkoperspektiivistä. Miltäs kirkossa sisällä näytti?

- Vähän ankeetahan siä oli, mutta ei mittään hättää. Kyllä kirkko kuntoon saaraan, kuului Järän jämerä asiantuntijalausunto.

Monet pitivät Porvoon tuomiokirkkoa omaa Pyhää Olavia isompana. - Mutta ei tämä sittenkään ole niin suuri kuin uutiskuvien perusteella on luullut, kuului kommentti useasta suusta.

Katto on joka tapauksessa selvästi isompi ja jyrkempi kuin koti-Tyrväällä. Kun Vammalassa veistettiin 36 000 paanua, Porvoossa niitä tarvitaan noin 60 000.

Kunnianhimoinen aikataulu

Porvoolaisten tavoitteena on saada kirkkonsa kuntoon 2009 mennessä, jolloin vietetään Porvoon valtiopäivien 200-vuotisjuhlia. Björkendahlin mukaan katon olisi tarkoitus olla pään päällä ensi syksynä.

Kokeneitten talkoolaisten mielestä tavoite on kova.

- Toki työ voi onnistua aikataulussa, jos vain saavat tarpeeksi ison urakoitsijan, jolla on tekijöitä ja jonkun joka valvoo kunnolla, arveli Esko Kangasniemi.

Kiinteistöpäällikkö Boris Björkendahlin toiveen vauhdikkaasta etenemistä ymmärtää, kun "taksamittari" raksuttaa koko ajan iloisesti. Pelkästään kirkon ympärillä olevien massiivisten rakennustelineitten päivävuokra on yli 730 euroa.

Kirkon korjauksen kokonaiskustannukset eivät vielä ole tiedossa. Summan on arvioitu liikkuvan 4-10 miljoonan euron välillä.

- Paanumateriaaliksi rakennustoimikunta on nyt valinnut männyn. Katon sisäpuolisten rakenteiden toteutuksesta neuvotellaan parhaillaan. Vielä ei tiedetä, mistä saamme puutavaran. Pian asioita pitäisi ratkaista, koska myös puun kuivuminen vie aikansa, Väisänen selitti.

Hän kehui ääneen tyrvääläisten saavutusta.

- Vastaavat talkoot eivät kyllä joka puolella Suomea onnistuisi. Vaikka me emme tee yhtä paljon vapaaehtoisvoimin, Vammalan esimerkki kyllä kannustaa meitä henkisesti. Se vie eteenpäin kun tiedämme, että jossain on vastaavassa urakassa onnistuttu.

Suklaapusuja tuliaiseksi

Tuomiokirkosta retkeläiset siirtyivät Porvoon ruotsalaisen seurakunnan seurakuntakotiin herkulliselle lohisopalle.

Sen jälkeen rovasti Aino Mäki-Punto lähti joukon mukana kaupunkikierrokselle oppaaksi ja ajelutti ryhmää niin vanhassa, uudemmassa kuin keisarivallan Porvoossa. Näkemiin lausuttiin Brunbergin tehtaanmyymälän edessä. Retkeläiset poikkesivat ostoksille, ja maankuulua lakritsaa, marmeladia ja suklaapusuja lähti kasseissa Vammalaan.

Paluumatkalla pysähdyttiin kahville Ilolan tilalle, ja Hauholla käväistään myös pienessä, idyllisessä Metsäkansan kirkossa, jonka vuorineuvos Emil Aaltonen on lahjoittanut kotikylälleen.

Pirjo Silveri, teksti ja kuvat

- Takaisin.