Paanutalkoot 1995-1997

Museovirasto kiinnitti 1990-luvun alussa huomiota kirkon katon huonoon kuntoon ja kehotti Vammalan seurakuntayhtymää ryhtymään toimiin erityisesti etelälappeen paanujen uusimiseksi. Pohjoislape kaipasi paikoitellen uusia paanuja ja korjauksen tarpeessa olivat myös asehuoneen ja sakariston katot.

Kirkkorekisterin mukaan (1995) Suomessa on yli 200 paanuilla katettua kirkkoa tai tapulia. Paanukatto sinänsä ei ole harvinainen, mutta kuuluisan kirkonrakentajan Antti Piimäsen Tyrväällä 1748 toteuttamaa kolmiokuviointia pidettiin ainutlaatuisena. Asiantuntijat nostivat Pyhän Olavin peräti Suomen hienoimmaksi keskiaikaisen kirkon katoksi.

Vammalan ev.-lut. seurakuntien yhteinen kirkkoneuvosto valitsi 20.3.1995 kattotyölle rakennustoimikunnan, joka heti keväällä päätti päälinjoista ja jatkotoimista.

Vuoden 1995 ohjelmassa olivat eri toimikuntien järjestäytyminen, Museoviraston ohjeistuksen ja aikataulun laatiminen sekä rahoituksen järjestäminen. Taloudellista tukea haettiin ja myöhemmin saatiin myös EU:lta. Kattoon käytettävät haapapuut kaadettiin kesällä rasiin eli ne jätettiin lehtineen oksineen luontoon kuivumaan. Korjuu- ja sahauskunnossa paanuhaavat olisivat seuraavana keväänä.

Vammalalaiset tekivät myös tutustumisretken Elimäen seurakuntaan, missä kirkon paanukatto oli uusittu 1994. Siellä puusepänliike valmisti paanut koneellisesti, mutta ne kiinnitettiin paikalleen talkoovoimin. Sodankylässä puolestaan oli vanhan kirkon katto entistetty käsin veistetyin paanuin, mutta asennustyön tekivät paikalliset kirvesmiehet työllisyysvaroin.

Vammalassa päätettiin elvyttää entisajan rakentamistraditio, käynnistää suurtalkoot ja veistää paanut käsin. Perinteinen menetelmä on työläs mutta viisas, sillä kirveellä veistetty pinta kestää sään ja lämmön vaihtelua ja uv-säteilyä paremmin kuin sahattu.

Museovirasto nimesi korjaustyön omien ykköshankkeidensa joukkoon, valtakunnallisen merkittävyytensä vuoksi.

Paanunveistokurssi ja hautatervaa

Keväällä 1996 Vammalan opistossa järjestettiin paanunveistokurssi. Opettajana toimi korjausrakentamisen mestari, kirvesmies Erkki Hiipakka Ilmajoelta.

Jo aiemmin rasiin kaadetut haavat sahattiin nyt Hakasen sahalla. Seuraavaksi paanuaihiot toimitettiin Siikasuolle, mistä seurakunta sai Vammalan kaupungilta entisen uittoyhdistyksen tilat paanunveistopaikaksi. Työnjohtajaksi palkattiin Tapio Vainio. "Paanutalkoot" -logoa käytettiin kaikissa tiedotuksissa ja talkoolaisille hankittiin tunnuksella varustetut haalarit. Paanuja varten tilattiin ylivuotista hautatervaa, jonka toimitti Heikki Hakkarainen.

Varsinaisesti veistotalkoot käynnistyivät Lähetystorilla syyskuussa 1996. Silloin julistettiin haastekampanja yrityksille ja yhdistyksille. Parin kuukauden kuluttua Tapio Vainiolla olikin iloisia uutisia rakennustoimikunnan kokoukselle: kampanjointi on tehonnut hyvin, jo puolet tarpeesta eli 8 000 paanua veistettynä.

Tyrvään kaksitornisen pääkirkon kattotyömaalta saatiin vanhaakirkkoa varten riittävä määrä tuohta ja takonauloja, joita suoristettiin ja kunnostettiin uutta käyttöä varten. Myös Pyhän Olavin katosta otettiin paanujen purkutyön yhteydessä nauloja talteen. Kaikkiaan nauloja kunnostettiin 250 kiloa. Lisäksi Tyrvään käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa taottiin uusia nauloja. Tyrvään Pyhän Olavin kirkon eteläisen portin kattamistyö annettiin Seinäjoen konservaattorikurssin tehtäväksi ja se valmistui kesällä 1997.

Paanut valmiina

Vuosi 1997 oli loppurutistuksen ja työn valmistumisen aikaa. Paanut valmistuivat aikataulussa, yhteensä 17 000 kappaletta. Ensimmäisen tervakasteen ne saivat Siikasuolla huhtikuussa.

Toukokuussa siirryttiin kirkolle, missä ensiksi piti rakentaa telineet kattotyötä varten. Kesäkuun puolivälissä suurin osa etelälappeesta ja sakariston katto kokonaan olivat valmiina. Katosta purettuja vuoden 1748 haapapaanuja puhdistettiin ja merkittiin myyntiä varten. Näin sai moni kirkolla kävijä ainutlaatuisen matkamuiston Vammalasta.

Paanutalkoita markkinoitiin eri puolilla Suomea. Matkamessuilla Sastamalan neljä vuodenaikaa -osastolla veistettiin paanuja ja Helsingin suurtorilla oltiin mukana Pirkanmaan esittäytyy -tapahtumassa.

Karkun evankelisen opiston kurssisihteeri ja seurakunnan pitkäaikainen luottamushenkilö Maiju Vuorenoja vastasi projektin tiedotuksesta ja onnistui hyvin: Vammalan erikoiset talkoot kiinnostivat kovasti suomalaista mediaa. Muun muassa TV2 teki talkoista ohjelman ja lehdistö seurasi tarkkaan työn edistymistä. Valtakunnalliset lehtiotsikot kehuivat: "Vuosisadan talkoourakka", "Tämän vuosisadan urotyö", "Mahdoton mahdottomaksi Tyrväällä".

Paikallinen Telavisio oli mukana koko hankkeen ajan ja valmisti talkoista kokonaisuuden TV2:ta varten myöhemmin esitettäväksi.

Säät suosivat koko ajan kirkkotyömaata. Elokuussa 1997 paanut hohtivat vastatervattuina ja kirkon päätykoristeiden kalkitus toi kuvioinnin kauniisti esille. Kirkkosali oli puhdistettu ja tynnyriholvikaton päältä naakkojen askaroimat jätteet korjattu. Talkoolaiset, paanujen veistäjät, tervaajat, rakentajat, katontekijät, kahvin keittäjät, siivoojat, yhteensä noin 800 vapaaehtoista, olivat työnsä tehneet.

Juhlatoimikunta oli valmistellut ohjelmaa ja sunnuntaina 31.8.1997 oli juhlan aika. Kirkonmäki täyttyi tuhansista vieraista ja talkoolaisista, jotka osallistuivat juhlajumalanpalvelukseen ja paanukaton valmistumisjuhlaan. Kirkkokahvit juotiin juhlaa varten teetetyistä mukeista. Syvä kiitollisuus täytti mielen.

Kolmen viikon päästä, varhain sunnuntaiaamuna 21.9.1997 Tyrvään Pyhän Olavin kirkko paloi. Tuhansien talkoolaisten tuhansien tuntien työ haihtui hetkessä savuna ilmaan.

Jälkikirjoitus

Itsenäisyyspäivän alla 1997 Tyrvään Pyhän Olavin kirkon paanukattotalkoolaisille myönnettiin kirkon kulttuuripalkinto. Perusteluissaan kirkkohallitus mainitsi, että palkinto myönnettiin mittavalle kansalaistoiminnalle esimerkillisestä kulttuuriteosta. Samalla se totesi, että lannistumaton kulttuurihenki jatkaa elämäänsä uudessa kunnostushankkeessa, kun tuhopoltossa hävinnyt kirkko on päätetty rakentaa uudelleen.